Siili kaverina

Meidän pihassa asuu siili!!!

Tai ainakin se käy jokailta puoli kahdeksan ja yhdeksän välillä katsastamassa, että onko päivän ruokalistasta jäänyt hälle jotakin murusia... Ja onhan se nyt siilillekin kokattava jotain, kun kerran niin uskollisesti pihapiiriin ilmestyy. 

Olen seurannut iltana muutamana siilin maailmaa, sitä kuinka se hipsuttelee kaikessa rauhassa marjapensaan alta, haistelee ilmaa kuin miettiäkseen mitähän mahtaa ruokalautaselta löytyä, kuulostelee ja oikoo jalkojaan.  Siinä se vaan on ja ihmettelee kaikessa rauhassa. Ei hössötä tai hökellä montaa asiaa yhtä aikaa, vaan keskittyy ja tarkkailee kaikessa rauhassa. Silloin tällöin menee piikkiensä suojaan, jos joku yrittää tunkea liian lähelle, mutta sitten taas pilkistää piikkikuorensa alta ja haistelee ympärilleen. Mukavan leppoisalta tuon otuksen elo näyttää.
Syksyllä pitääkin muistaa haravoida iso lehtikasa ja yrittää houkutella siili sinne talvihorrosta pitämään. Onneksi asutaan sen verran rauhallisella alueella, ettei autotie ole niin kovin vilkas. Olisi tosi sääli, jos siili-kaveri jäisi auton alle. Pitäisiköhän askarrella siilistä varoittava liikennemerkki tuohon oman pihan viereen....jossakin olen nimittäin sellaisen nähnyt....hmmmm...