Sisilisko

Vielä ennen virallisen syksyn tuloa, muutamia kesäkuvia männä viikoilta. Onnistuin lähestymään sisiliskoa, kun se köllötteli lämpimässä auringonpaisteessa. Eikä sitä näyttänyt haittaavan yhtään, vaikka minä räpsin sarjassa kuvia. Luulin kokoajan, että se yrittää luikahtaa sopivan hetken tullen karkuun, mutta mitä vielä. Sisilisko jopa poseerasi minulle :)

Mikähän siinä muuten on, että sisiliskot eivät ole yhtään inhottavia, mutta käärme sen sijaan saa ihon värähtämään jo pelkästä ajatuksesta kananlihalle? Jossain määrin nuo pienet liskot ovat jotenkin jopa sympaattisia pitkän häntänsä ja upean suomumaisen nahkansa kanssa. Toivon jopa, että nuo otukset lyöttäytyvät kimppaan ja suuntaavat syksyn tullen samaan koloon horrostamaan. 

Virallinen syksy siis koittaa ensi viikolla, kun kuu vaihtuu syyskuuksi. Ilmat ovat parin viime päivän aikana muuttuneet syksyisiksi. Aamulla sateen ropinaa, välillä auringon paistetta, mutta ilmassa tuoksuu jo syksy.

Hei, Muumi :)

Tästä keksirasiasta ei voi tulla muuta kuin hyvälle tuulelle :)

"Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään. Hän juhlii ja riehuu tai on ikävssään. Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy. Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy."

Tässä purkissa selvästi hurmaava ja onnekas Myy. 

 Ja aika kivat on myös nuo lautasliinatkin. :)

 Nipsu älä vingu, riittää kun tuuli vinkuu! -Pikku Myy-

Aurinkoa ja lämmintä on luvattu viikonlopuksi. Vadelmajahtiin on tarkoitus suunnata, saapa nähdä löytyykö :)

Kasvitauluja

Innostuin sitten minäkin hankkimaan pari Ebba Masalinin kasvitauluista tehtyä julistetta. Monessa blogissa olen nähnyt tehtynä niistä  kivoja tauluja, ja niinpä minäkin ajattelin tehdä "vanhan ajan henkeen opetustaulut". 

Vaikein valinta oli nuo julisteet, koska kaikki kasviaiheet olisivat kivoja, mutta kaikkea ei voi saada...päädyin voikukkaan ja orvokkiin. 

Liimasin julisteiden taakse paksun pahvin ja tein reijittäjällä reiät, johon pujotin narua. Jos nyt tekisin uudelleen, niin ehkä spray-liima olisi parempi vaihtoehto perinteisen erikeeperin tilalle. Liimavanat nimittäin näkyvät taulussa läheltä katsottuna, mutta eipä voi mitään. Pitää yrittää muistaa seuraavalla kerralla. Ihan kivat niistä kuitenkin tuli, ja tuosta makuuhuoneen seinältä ne löysivät paikkansa. 

Saimaan rannalla

Muutama aika takaperin, vietin pari päivää Saimaalla. Ja kylläpä siellä olikin kauniit maisemat. Sininen järvenpinta, pala suomalaista sielunmaisemaa parhaimmillaan. 

Hiljaisuus, jossa luonto yksin puhuu äänettömästi. 

Kuikan huuto ja siiven iskut veden pintaan. 

Laineiden leppoisa liplatus kallion tyveen.

Kaukana kohiseva sade, joka yltyessään pisaroi veden pintaan, kuin helisevät tiu'ut.

Tuulessa huojuvat kaislat, joiden suojiin sorsaemo vie pienokaisensa...

Mustikkakukko eli Rättänä

Tein eilen pitkästä aikaa mustikkakukkoa eli rättänää. Kouluaikoina kotitalouden tunnilla kotsan opettaja teetätti tätä herkkua joka syksy heti koulun alettua elokuussa. Siitä on mieleeni jäänyt mitä oivallisin herkku näin mustikka-aikaan. Niinpä sitten eilen tekaisin jälkiruoaksi "padallisen" tätä herkkua :)

 

Ohje on mukaeltu netistä, mutta suurinpiirtein näin sen tein:

Pohja:

200 g voita

1,5 dl sokeria

n. 2,5 dl ruisjauhoa

1 tl leivinjauhetta

 Voi ja sokeri vaahdotetaan ja vaahtoon lisätään ruisjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Taikina taputellaan uunivuoan pohjalle (jätä puolet taikinasta säästöön).
Täyte:

n. 5-6 dl mustikoita

reilu 1dl sokeria (käytin osaksi hillosokeria)

2 rkl perunajauhoja

Täytteen ainekset sekoitetaan keskenään ja kaadetaan pohjataikinan päälle. Lopusta taikinasta taputellaan kansi mustikkatäytteelle.

Mustikkakukkoa paistetaan 200 asteessa noin 40-45 min. 

Rättänä on parhaimmillaan hieman jäähtyneenä vaniljakastikeen tai vaniljajäätelön kanssa. 

Marja-aikaan...

Kävin eilen mustikassa. Säätiedotus lupasi vasta illaksi sadetta, joten päivä oli hyödynnettävä, sillä tänään luvassa onkin taas koko päiväksi sadepisaroita....

Tämän vuoden mustikat ovat kooltaan isohkoja, varmaan sadesäillä on oma osuutensa tuohon koko-asiaan. En sinällään toivo hellekelejä, mutta josko tuota sadetta tulisi vähemmän. Kosteus sateiden jälkeen tuntuu niin inhottavalta, ja joka paikka on niin vetistä. Aurinkoa kiitos, ei hellettä olisi minun säätoiveeni loppukesäksi. 

No, jokatapauksessa illalla syötiin mustikka-mansikkamaitoa,  ja kylläpä se maistuikin hyvältä! Mustikoita on tänä vuonna kyllä niin reippaasti, että marjoja saa kyllä helposti pakastimeenkin talvea varten. Eilisen päivän tulos oli noin 10 litraa marjoja, ja kotimatkalla vielä kaksi leipäpussillista kantarelleja. "Varma" sienipaikka ei pettänyt tänään. Itseasiassa bongasin kantarellit tuolta jo viikko sitten, mutta jätin ne riskillä kasvamaan, ja näköjään riskinotto kannatti, koska siellä ne keskellä vihreää sammalta törröttivät. Sienivuodesta on odotettavissa hyvä :) 

Kesäkenkien ykkönen on tänä suvena ollut ehdottomasti kumpparit! Parasta aikaakin kumppArit ovat kuivumassa, ja kohtahan ne on vedettävä jalkoihin, jos meinaa tänn ulkona pistäytyä....voi tätä Suomen kesää.... ;)

Kahvipurkit

Voi, mitkä ihanuudet sainkaan tädiltäni! Kaksi suloista ja ajanpatinoimaa kahvipurkkia. Taas jälleen kerran voin vaan todeta, että miten pienistä jutuista voikaan tulla niin iloiseksi! Purkit on putsattu ja sijoitettu keittiön hyllylle. Monesti olen noita Pauligin kahvipurkkeja kirppareilla katsellut, mutta aina ne on vaan jääneet ostamatta. Ja nyt sitten täti tarjosi omiaan minulle. Tuota oikeanpuoleista en ole ennen nähnytkään, on kyllä söpömpi kuin tuo tuttu punainen. Nostalgisia purkkeja!