Muutama aika takaperin, vietin pari päivää Saimaalla. Ja kylläpä siellä olikin kauniit maisemat. Sininen järvenpinta, pala suomalaista sielunmaisemaa parhaimmillaan.
Hiljaisuus, jossa luonto yksin puhuu äänettömästi.
Kuikan huuto ja siiven iskut veden pintaan.
Laineiden leppoisa liplatus kallion tyveen.
Kaukana kohiseva sade, joka yltyessään pisaroi veden pintaan, kuin helisevät tiu'ut.
Tuulessa huojuvat kaislat, joiden suojiin sorsaemo vie pienokaisensa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti