Aarteita vintiltä

Viileät ja epävakaiset päivät ovat olleet oikein sopivia päiviä vanhojen laatikoiden ja lipastojen tutkimiseen. Olen viettänyt aikaa maaseudulla ja siellä jos missä tekee löytöjä tavaroista ja esineistä, joiden olemassaolon on "unohtanut", tai ainakin tuntuu ikuisuudelta kun tavaroita on tarvinnut.
Erityisen mieleinen "löytö" oli laatikko, joka sisälsi kirjoja lapsuudesta. Tai oikeastaan laatikkoja oli kaksin kappalein. Selaisin kirjoja läpi ja poimin sietä sellaiset kirjat, jotka tuntuvat erityisen rakkailta. 

Minulle luettiin lapsena paljon. Muistan, että sain myös paljon kirjoja lahjaksi ja ihan muuten vaan. Kaikki lapsuuteni kirjat ovat säilyneet hyvin, ja nyt tuntuu, että haluan nostaa kaikista rakkaimmat kirjat omaan aikuisuuden kirjahyllyyni.  Aarteita, jotka ansaitsevat tulla uudelleen esille ja näkyviin :)

Pupu Tupunat ovat olleet ehdottomasti kaikista parhaita. Sadepäivän saldona tuli luettua neljä Pupu Tupunaa ja homma jatkuu. Kirjojen viehättävä kuvitus on parasta antia. Tykkään :)

Ohraleipää

Viileiden ilmojen innostamana innostuin kokeilemaan leivänpaisto-taitojani. Luulin tekeväni ohrarieskoja, mutta hämmästyksekseni niistä tulikin leipiä :) 

Ensikertalaiseksi leivänpaistajaksi olen itseeni tyytyväinen. Leipien muoto ja leikattavuus on OK!  Osasin alustaa taikinan, koskapa se kohosi komeasti ja paistui uunissa tasaisesti. Sekoitin ohrajauhojen joukkoon hieman vehnäjauhoja, ja se saattoi olla se ratkaiseva juttu mm. makuun. Maku oli sopivan leipämainen, ei liian tiivis, mutta ei myöskään liian höttö.

Ohraleipien kaveriksi tein raparperikiisseliä. Löysin pakastimesta vielä viimekesäisiä mansikoita rasiallisen, jonka sekoitin kiisselin joukkoon. Ja kylläpä nuo yhdessä maistuivatkin hyvälle. Lämmin leipäviipale kera sulavan voin ja raparperikiisseli vanhan ajan vaniljakastikkeella höystettynä. Nam!

Mittumaaria

Hyvää Juhannusta kaikille täällä piipahtaville!
Kesä on tällä hetkellä lähinnä mielentila, ulkona vihmoo vettä ja lämpötila hipoo varmaan lähempänä 10 kuin 20 astetta. Keskikesän juhla on mennyt Saimaalla, tätini kesämökillä oleskellen. Hyvää ruokaa, elävää tulta ja yöttömän yön saunasta nauttien, oikein leppoisaa.

Jatkoin makroluvailua kamerallani, yritän opetella liikkuvien kohteiden kuvaamista, mutta toistaiseksi julkaisukelpoisia ovat vain nämä paikallaan pysyvät kohteet :) Paljon kuvattavaa (ja ihmeteltävää) kyllä ihan jalkojen altakin löytää, kunhan vaan malttaa pysähtyä tarkkailemaan, mie tykkään!

KirppisGG:t

Nyt on kyllä ollut uskomattoman hyvä tuuri kirppiskierroksilla. Joka kerta kun olen kirppiksellä pyörähtänyt on mukaani tarttunut kivoja löytöjä edullisesti :) Viimeisimpänä eilen silmiini osui kaksi Greengaten lautasta.

Rakkautta ensi silmäyksellä, joten pakkohan nuo oli kotiuttaa. En tiedä, minkä vuoden sarjaa tai ovatko ylipäänsä mitään sarjaa, mutta harmaa väri kivalla ruusu- ja numerokuosilla yhdistettynä luonnonvalkoiseen posliinin on mielestäni kaunis.
Greengeten eri astioita olen hypistellyt kaupassa ja ihaillut eri blogeissa, mutta koskaan normaalihinnoilla en ole raaskinut ostaa.  Lautasia tuli jo testattua heti eilen illalla raparperipiirakan kanssa! ja voin sanoa että maistui erityisen hyvältä, lienee syynä "uudet" lautaset (vanhanaikaisella vaniljakastikkeella ei varmaan ollut mitään tekemistä raparperipiirakan maistuvuuden kanssa... ;))

Alppiruusujen aikaan metsässä

Olen viime päivinä selaillut useita blogeja, joissa on kauniita kuvia alppiruusuista. Päätin, että tänään suuntaan minäkin oman paikkakunnan alppiruusumetsään. Paikka on nimensä mukaisesti metsässä, mutta kuitenkin hyvien kulkuyhteyksien varrella. Ja mikä ihana näky minua odottikaan:

Alppiruusujen kukinta on parhaimmillaan. Liiloja, vaaleanpunaisia ja valkoisia ruusuja vieri vieressä. Niin kaunista!

Sunnuntain retkisää oli juuri sopiva metsässä tallustelemiseen, ei liian lämmin, mutta tuulikaan ei kiusannut kylmästi. Oikeastaan tuuli takasi sen, että alppiruusuja saattoi ihastella, eikä itikat kiusanneet. Olisin voinut ihastella ruusuja vaikka kuinka kauan. Päätin, että ellei omalle pihalle saa hankituksi alppiruusua, niin täällä on käytävä myös ensi kesänä. Haaveissa on kyllä oma (alppi)ruusutarha, johon saisi myös ikioman pionipenkin.

Näiden kuvien myötä kohti juhannusviikkoa!

Think Pink

Jatketaan kukkateemaa... Nyt vuorossa pinkit pelargoniat. Näiden tarkempaa nimeä en tiedä, mutta niiden väri miellyttää silmää. Nuppuja noissa on valtavasti, joten ihanaista pinkkiloistoa kestänee varmasti pitkään. Yksinkertaisia ja kerrottuja kukkia sekä vaaleampia ja tummempia pinkkilehdyköitä. Tykkään kovasti.

Oikeastaan pelargonitkin on orvokkien ohella aika jees! Ostin jo varhain keväällä vaaleanpunaisia Mårbacka -pelargoneja, mutta ne eivät ole vielä niin kukkaloistossaan kuin nämä yksilöt. Toivottavasti Mårbackatkin puhkeavat oikein vallattomaan kukkaan, sillä odotukset niiden suhteen on kyllä korkealla. Vahingosta nimittäin viisastuneena olin tänä vuonna ajoissa Mårbackakaupoilla, viime keväänä jäin ilman, mutta nyt päätin että en myöhästy ;) Ja sain kuin sainkin taimet.  Nyt vaan sitten odottelen kukkien ilmaantumista, nuppuja niissäkin on, mutta hieman hitaampia taitavat olla verrattuna näihin ;)

Ihanat Violat

Räpsin kuvia pihaorvokeistani, yritin säätää kameran makro-ominaisuuksia, mutta taitaa kamera olla liian vanha moiseen toimeen...
Jokatapauksessa jokakeväiset ja kesäiset orvokit jaksavat ihastuttaa vuodesta toiseen. Tykkään orvokeista tosi paljon, jotenkin niiden värimaailma ja tietynlainen vaatimattomuus jaksaa viehättää. Ja siksipä niitä on joka vuosi saatava pihalle. Jokainen orvokki on uniikki, ja toinen toistaan viehättävämpi. On toki muitakin kauniita kesän kukkijoita, joista tykkään, mutta nämä ovat suosikkeja.