"Vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun."
Näin on Martti Luther sanonut, joskus keskiajan loppupuolella, uskonpuhdistuksen alussa, 1500-luvun Saksassa. Lieneekö Luther ennakoinut pöytäpuheissaan katolisen kirkon romahdusta ja uuden aikakauden koittamista, mutta viisaasti on kaveri asioita pohtinut!
Lutherin lause konkretisoitui loman alussa pari viikkoa sitten, kun sain jäähyväislahjaksi viideltätoista nuorelta Punakaneli-merkkisen omenapuun taimen. Nuoret halusivat jättää itsestään muiston, ja mikä ihan paras idea heillä oli syntynytkin, omenapuu! Olin suorastaan liikuttunut nuorten kekseliäisyydestä, yhteisestä ideasta sekä sanoista, jotka he liittivät puulahjaan.
Puun istuttaminen olikin sitten jo eri juttu. Nimittäin en ole ennen istuttanut puita, en edes marjapensasta, joten apuja ja neuvoja oli kyseltävä ja netistäkin selailin ammattilaisten ohjeita. Koska meidän pihalla kasvaa jo entuudestaan kaksi isohkoa omenapuuta, järkeilin, että pölyttymisen ja maaperän takia on varmaan järkevää istuttaa taimi johonkin lähelle.
No, sitten vaan ohjeiden mukaan isoa kuoppaa pihamaalle kaivamaan, puutarhamultaa pari säkillistä ja puu kuoppaan noköttämään. Suunnilleen näin se meni. Yritin varovasti "oikoa" puun juuria, että juuret saisivat kasvutilaa maassa ja etteivät lähtisi kasvamaan korkkiruuvimaisesti. Netin ohjeiden mukaan puuta pitää ensimmäisenä kesänä kastella kovasti. Pelkkä luonnon oma kastelu ei riitä.Siis taivaalta koko ajan tuleva vesisadeko ei muka riitä!? Tuntuu hassulta kastella vielä erikseen, mutta katsotaan nyt. Vettä nimittäin on muistanut sadella ihan kiitettävästi nyt kesäkuussa.
Vanhemmissa omenapuissa oli ihan mukavasti kukkia, toivottavasti viileistä keleistä huolimatta myös pörriäisiä piisasi tarpeeksi. Nyt kukkiminen alkaa olla jo loppusuoralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti