Juhannusvaellus

Tänä vuonna vietin hieman erilaista juhannusta. Juhannusreissu suuntautui Lappiin, Luostolle. Matkaan lähdettiin jo keskiviikkona ja saman päivän aikana matkaa taitettiin reilut 600km. Pakollinen pysähdys piti tietenkin tehdä Ranualla, jossa Fazerin tehtaanmyymälästä ostin herkut autoon ja itse vaellukselle. En pidä itseäni mitenkään vaeltajana, mutta tykkään kovasti liikkua luonnossa, ja olen  muutamana kesänä vaeltanutkin ihan tietoisesti päämääräsuuntautuen. Viime kesän Kolin kansallispuisto teki vaikutuksen, ja niinpä tänäkin kesänä päätettiin suunnata kansallispuistoon. Lappi on aina niin hieno kokemus, joten tällä kertaa kohde valikoitui lähes keskeltä Lappia. 

Päämäärä oli siis Luostotunturi. Luostolta lähdettiin rinkat pakattuina kohti Pyhä tunturia. Reitti tarjosi upeita maisemia silmän kantamattomiin, hikipisaroita ja elämyksiä, joita on vaikea sanoilla kuvata. Ehkäpä nämä kuvat puhuvat puolestaan. 

Matkaa tuli taitettua patikoiden yhteensä noin 35km. Yö Metsähallituksen tuvassa oli mukava. "oma" sauna ja järvi ihan vieressä teki hyvää päivän urakoinnin jälkeen. Lihapullat ja pussipasta maistui niin hyvälle, eikä pussisekoitus kahvissakaan valittamista ollut. Erityisesti se tunne, joka tulee itsensä ylittämisestä. Sisu, joka antaa voimaa nostaa jalkoja  portaalta toiselle, kun tietää, että ylös on mentävä vielä reilut 400 askelmaa. Tai tunne silloin kun itikoita inisee ympärillä, eikä ilmassa ole tuulenhenkäystäkään. Kaikesta tästä nautin. Nautin ihan todella paljon. Jälkeenpäin kipeät jalat eivät tunnu missään, niin hienoa tuo kaikki oli. Erämaan äärettömyyttä ja äänettömyyttä kaikkialla. Luonto, joka tarjoaa puitteet niin hienoihin elämyksiin. Itsensä voittamisen tunnetta ei voi verrata mihinkään, niin hienoa se on. Yötön yö on todellakin Lapissa yötön. Viime yönä aurinko ei laskenut, se pilkistelee koko yön pilvien takaa. Olipa hieno kokemus päästä nauttimaan ja näkemään todellista Lapin taikaa.