"We are never so lost..."

Helmikuu on huristanut hurjaa vauhtia tai sitten minä vaan olen hidas päivittelemään... Helmikuuhun on mahtunut hiihtoa, ystävänpäiväleffaa, laskiaispullia, Me&I -kutsuja, ravintolapäivän herkkuja ja arkista aherrusta työssä (unohtamatta penkkareita ja wanhojen päivän pukuloistoa).  Monenmoista siis. Olen myös yrittänyt kirppistelläkin, tosin viime aikoina ei löytöjä ole oikein osunut kohdalle. Mutta yksi löytö viime kuun puolelta taitaa olla bloggaamatta, nimittäin tämä tyyny!

Tai tuon tyynyn päällinen... Teksti on jotenkin tähän hetkeen niin sopiva. Löytö siis kirppikseltä ja muistaakseni hinta oli euron verran, siis tosi hyvä löytö :) Tyyny pääsi sopivasti makuuhuoneen sängyn päälle, tai tuossa kuvassa se on makuuhuoneen nojatuolissa, kun kuvatessa tuntui, että teksti näkyy tuossa selvimmin. Kiva pikku yksityiskohta, joka piristää mukavasti aamulla alkavaa päivää!

Sukkamania

Tammikuun aikana valmistui peräti yhdet villasukat! (joten maniasta ei varmaan voida puhua...) En tiedä, mihin aika oikein hujahti, mutta vain yhdet sukat sain aikaiseksi ja niiden kuvaaminen kesti... Sukat ovat Regian Fluormanian ja yksivärisen (musta) yhteistyön tulos. Mallin löysin Facebookin Voihan villasukka -ryhmästä. Tuota mallia tuntui useampi neuloja tehneen, joten pakkohan minunkin oli kokeilla. En ole ennen tuota neulonut kovinkaan paljon kirjoneulesukkia, koska useammat langat tuntuvat menevän niin helposti sotkuun.

Tämä malli on kiva neuloa, ja lopputulos miellyttää ainakin minua. Tykkäsin Regian lankojen neulottavuudesta; pehmeäntuntuisia, mutta samalla kulutusta hyvin kestäviä. Ja vaikka tuossakin sukassa lankoja on periaatteessa kokoajan kaksi (eli tuntuu kaksinkertaiselta), niin jalkatuntuma noilla on kevyt. Sukat eivät pönötä eivätkä tunnu paksuilta, vaan sopivat oikein mukavasti kenkiinkin. Tykkään!

Nyt työn alla on Novitan langoista viime syksynä keskenjääneet "pallosukat", saapa nähdä milloin ne ovat valmiina. Niitäkin kyllä tykkään neuloa, sopivan haastavat telkunkatselusukat ;) Väriskaala niissä on harmaiden eri sävyjä, jotenkin erilaiset harmaat miellyttävät nyt. Näinpä siis sukkapostauksella uuteen viikkoon!

Helmikuussa hiihdetään!

 Kyllä vaan hiihdetty on! Viime talveen verrattuna tänä talvena olen käynyt suksilla jo 100% enemmän kuin viime vuonna! Lunta on runsaasti ja hyvä niin. Pikkupakkanen on juuri sopiva hiihtolenkille. Olen sunnuntaihiihtäjä, eli nautin rauhallisesta vauhdista ja vaihtuvista maisemista. En niinkään tykkää mäkisistä maastoista, vaan perusvarma tasainen latu on minun makuuni. Hiihtäessäni bongailen eläinten jälkiä lumesta, pysähdyn tarkistamaan ladun varren lintujen ruokintapaikan ja kiersinpä toissapäivänä joen uoman kautta tarkistamaan josko sorsat olisivat omassa sulaessaan joen töyräällä.  Hiki kyllä joka kertaa hiihtäessä tulee ja jalat ovat seuraavana päivänä kipeät, mutta kaipa se on vaan merkki siitä, että hiihto on ollut tehokasta... Mutta kivaa se silti on. Nyt pitää nauttia tästä talvesta, lumesta, valon määrän lisääntymisestä, metsän lumisista puista ja sen poluista. Ja vaikka tuo Muumikuppi ei ihan vakuutakaan talven riemujen mukavuuksista, niin hyvän hiihtolenkin jälkeen maistuu kuppi kuumaa kahvia aivan älyttömän hyvälle!