Voihan omenapuu

Miten onkin omenapuu päässyt kukkimaan? Ihan salaa kasvattanut nuppunsa ja avannut ne kohti aurinkoa. Piha näyttää niin kauniilta juuri nyt. Omenapuu kukassaan, marjatuomi kukkii, tulppaanit kohottelevat korkeuksiin ja joku muukin syksyn sipulikukka kukkii.

Iltana muutamana olen möyhinyt kasvulaatikoita. Niitä on nyt kaksi, toinen jo viime kesänä hyväksi kokeiltu ja toinen joululahjaksi saatu, joka löysi paikkansa siitä vierestä. Pientä fiksailua piti tehdä; käänsin laatikot toisinpäin ja väliin laitettiin kiviä laatoiksi. Nyt sitten mietinnässä, mitä noihin istuttaisi; ainakin porkkanoita, salaattia ja herneitä on aikomus. Viime kesänä laatikossa oli myös avomaankurkkua, mutta niiden kanssa pitää vielä malttaa. En oikein jaksa uskoa, ettei jossain välissä vielä "ennen kesää" tule hallaöitä. 

Kerrassaan mahtavaa aikaa luonnossa. ❤️

Kivoja kirjaimia ja syviä mietteitä

Niin kuin edellisessä postauksessa kerroinkin, niin olin toukokuun alussa Kalligrafia -kurssilla. Kurssilla opeteltiin erilaisia kirjaintyyppejä, joita voi hyödyntää erilaisissa tekstausjutuissa. Kurssi oli seurakunnan järjestämä ja kurssin ideoineet nuoret naiset olivat innostuneet Amerikassa valtaisaa kiinnostusta herättävästä Biblejournaling-tuunauksesta. Ideana on siis syventyä Raamatun johonkin Raamatun tekstiin ja antaa ajatuksen viedä ja luoda Raamatun sivuille jotain, jota teksti lukijassa tai kuulijasta herättää. Pipliaseura on julkaissut leveämarginaalisen Raamatun, jonka reunoihin sopii tekstiä, kuvitusta melkein ihan mitä vaan. 

 

Itse en koe olevani mikään piirtäjä, mutta väreistä tykkään. Niinpä kokeilin vesiväreillä maalaamista sekä embossausta kahteen sivuun, jotka kurssin aikana sain valmiiksi. Kivaa puuhaa, toki tämäkin vaatii aikaa, eikä välttämättä luonnistu, jos aika on käytettävissä rajallisesti. Biblejournaling vaatii keskittymistä  ja ajattelua, syventymistä valittuun tekstiin. Parhaimmillaan se antaa uusia ajatuksia sekä uusia näkökulmia. Itse mietin hyödyntäväni kurssin antia työhöni. Saapa nähdä mitä keksin...

Kalligrafiaa opettelemassa

Taas yksi hurahdus, (kuinkahan mones lienee...) nimittäin olin lyhyellä, mutta erittäin antoisalla Kalligrafia kurssilla. Yksi ilta ja seuraava päivä, ja tähänkin koukuttuu hetkessä. 

Kurssilla opettajana toiminut Marika Koskinen-Ketelä johdatti melkein kymmeneen erilaiseen kirjaintyyppiin. Suht' nopeasti edennyt opetus jätti paljon opeteltavaa kotiläksyksi. Tässäkin niinkuin niin monessa muussakin hyvät välineet ovat a ja o. Perustusseilla pärjää aluksi, mutta jos haluaa työskennellä kunnolla niin kyniin ja kunnolliseen paperiin kannattaa satsata. Omat välineet hankin Jyväskylän Kädentaitomessuilta huhtikuun alussa, ja hyvä että hankin silloin, sillä nyt niille tuli käyttöä ja pystyin sitten hankkimaan jotain pientä lisää 😉 

Kynien laatu ja paksuus sekä se onko tussi terävä- vai tasakärkinen on ratkaisevaa. Käsialan jälkeen tai pitäisikö sanoa kirjainten muodostumiseen vaikuttaa mm. se mitenpäin tussia pidetään kädessä. Yleisin tapa, jota opettaja sanoi on 45 asteen kulma ja koko ajan samalla tavalla. Kynän kärjen asento ei saa muuttua, vaan kirjoitettaessa on kynän oltava koko ajan samassa asennossa. Paljon muistettavaa....

Tuossa kaikki se mitä opiskeltiin ja tässä sitten se mitä aikaiseksi sain 😉

No, mutta harjoittelu jatkuu. Ideoita on taas miljoona, johon näitä voisi käyttää. Ulkoilma kutsuu tänään, joten kirjaimet saavat odottaa...

Miljoona pönttöä

...tai ainakin yksi. Vapaa-päivän kunniaksi päätin minäkin kantaa korteni kekoon "Miljoona linnunpönttöä" tempauksessa. Olen seurannut facessa ja instassa Ylen pönttötalkoita, ja ihastellut taitavasti tehtyjä pönttöjä. Oma pönttöni oli setäni käsialaa ja minulle jäi vain pöntön ripustus puuhun. Sen verran lämmin päivä tänään oli, että hikipisarat sain irtoamaan pöntön ripustuksessa. Jotenkin käsittämätöntä, että toukokuu on vasta alussa ja sää on kuin kesällä kuunaankin...tänäänkin reilut +20 astetta. No, kesästä ei vielä tiedä, joten nautitaan nyt, kun siihen on mahdollisuus.

Pönttö on sopivasti maastoon sulautuva; puupökkelöstä sorvattu. Oikein sopivan näköinen ja -oloinen tuohon maisemaan. Suuaukko näytti minusta aika pieneltä, mutta eiköhän tuosta jonkinsortin tirppa sopine sisälle. Linnunpöntön lisäksi tein muitakin ulkohommia; haravointia, kaivon kansien tarkastelua, sekä auringosta nauttimista. Eväätkin maistuu niin paljon paremmalta ulkona! 

Siellä se nyt nököttää, ja odottaa uusia asukkaitaan. ❤️

Kevät tuli kohinalla

Ihan nimensä mukaisesti viime päivinä kevät on tullut kohinalla, melkein jo kesä. Ulkona n ollut ihanaa. Lintujen väsymätöntä konserttia, vihreyttä aina vaan enemmän, pilkistäviä kukkapiippoja penkissä. Koko ajan valtavaa muutosta. Tänään kuuntelin oikein kuuntelemalla kevättä: istuin ihan hiljaa paikallani ja kuuntelin. Oheiset kuvat kertovat tämän päivän tunnelman...

Ja huomenna lisää, onhan huominen vapaapäivä! ❤️

Kevään ensimmäiset orvokit

Niin, eilen illalla istutin tämän kevään ensimmäiset orvokit. Tulipa niin keväinen olo, kun avasin multapussin ja laitoin orvokit ruukkuihin. Nuo ruukut on siis viikko sitten mattamaalilla maalatut, josta postailinkin aikaisemmin. Viikon aikana sitten Tuunasin hieman lisää; muumikiiltokuva ruukun kylkeen ja narua rusetille. Yksinkertaista, mutta jotain kuitenkin.

Orvokit ruukkuineen päätyivät kummipojan perheeseen, jossa tänään pistäydyin 7-vuotissynttäreillä. Sielläkin oli kovin kasveista innostunut äippä, jonka kanssa oli puhetta, että järkätään taimivaihto jahka kelit ovat lämpenemään päin.

Synttäreiden lisäksi päivä vierähti ulkoilun merkeissä. Sää vaihteli auringon paisteesta räntäkuuroihin. Suomen kevät <3

Puutarha - ministelyä

Tänään ministelykerhossa teemana oli puutarha. Bongasin jo talvella nukkekoti Väinölän kirjasta kivoja kevät-ja kesäjuttuja, jotka pistin mieleeni kevään kerhokertoja varten. Lapio ja kuokka oli helppoja toteuttaa ja kaikki materiaalit löytyi vaivatta; tuikkukynttilän kuori, hammastikku ja pika-liimaa. Jotain pientä "säätöä" työvälineet olisivat vaatineet, eli han tyytyväinen en noihin ole, mutta ensikertalaiseksi lapion tekijäksi saa kelvata.

Toisena työnä tein pari multapussia ja siemenpusseja. Nämäkin tosi helppoja tehdä. Tulostin Pinterestistä nuo pussit ja leikkasin ja kokosin. Sisällä oleva "multa" on kahvinporoista. Pikaliima on kyllä näissä minihommissa ehdoton valinta, kunhan vaan varoo sormia liimautumasta. 

Kivaa oli kyllä jälleen kerran. Talven aikana noita minijuttuja on syntynyt sen verran, että kohta oikeasti tarvitsee talon, johon noita saisi asetella. Varastosta löytyy vanha Lundby, on nimittäin oikeasti ryhdyttävä harkitsemaan sen remontoimista. Tämäkin harrastus näköjään vie mukanaan....