Aamu, jolloin oli ihan pakko päästä ulkoilemaan. Eilinen koulutuspäivä vei veronsa, joten tänä aamuna tuntui siltä, ettei viikonloppua ole ollutkaan. Onneksi sentään sunnuntai ja mitään erikoista suunniteltua ohjelmaa.Ja kerta sääkin vielä syyskesäisen lämmin, niin eipä muuta kuin menoksi. Retken varustuksena sanko puolukoille ja kori sienille. Optimistinen ajatus oli löytää muutama tatti ja puolukkapuuromarjat. Ja optimismi palkittiin; metsästä löytyi muutama herkkutatti ja sankollinen puolukoita. Puolukoita olisi ollut vaikka miten paljon kerättäväksi. Ja ihmeellistä, ettei muita kulkijoita näkynyt missään ;)
Luonto on kaunis, metsä henkii vielä viimeisiä syyskesän tuoksuja, mutta selkeästi sekin valmistautuu talven odotukseen. Puiden lehdet alkavat olla keltaisia, ja tuulenpuuska varisuttaa lehtiä.
Retken parasta antia on tietysti evästauko. Miten se nälkä aina yllättääkin, ja ulkona kahvi ja leipä maistuu kerrassaan herkulliselle :)
Nyt on tankattu metsän energiaa taas tulevalle viikolle. Ja energiaa ilmeisesti tarvitaankin, koska ilman on ennustettu kylmenevän huomattavan paljon... Tänne itään on jopa väläytetty räntäsadetta ja ainakin yöpakkasia on tiedossa. No, kohtahan on jo lokakuu, joten kai se vaan on ajatuksen tasolla siirryttävä vuodenajoissa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti