lauantai 8. elokuuta 2015

Saimaan rannalla

Muutama aika takaperin, vietin pari päivää Saimaalla. Ja kylläpä siellä olikin kauniit maisemat. Sininen järvenpinta, pala suomalaista sielunmaisemaa parhaimmillaan. 
Hiljaisuus, jossa luonto yksin puhuu äänettömästi. 
Kuikan huuto ja siiven iskut veden pintaan. 
Laineiden leppoisa liplatus kallion tyveen.
Kaukana kohiseva sade, joka yltyessään pisaroi veden pintaan, kuin helisevät tiu'ut.
Tuulessa huojuvat kaislat, joiden suojiin sorsaemo vie pienokaisensa...













lauantai 1. elokuuta 2015

Mustikkakukko eli Rättänä

Tein eilen pitkästä aikaa mustikkakukkoa eli rättänää. Kouluaikoina kotitalouden tunnilla kotsan opettaja teetätti tätä herkkua joka syksy heti koulun alettua elokuussa. Siitä on mieleeni jäänyt mitä oivallisin herkku näin mustikka-aikaan. Niinpä sitten eilen tekaisin jälkiruoaksi "padallisen" tätä herkkua :)

 

Ohje on mukaeltu netistä, mutta suurinpiirtein näin sen tein:
Pohja:
200 g voita
1,5 dl sokeria
n. 2,5 dl ruisjauhoa
1 tl leivinjauhetta
 Voi ja sokeri vaahdotetaan ja vaahtoon lisätään ruisjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Taikina taputellaan uunivuoan pohjalle (jätä puolet taikinasta säästöön).
Täyte:
n. 5-6 dl mustikoita
reilu 1dl sokeria (käytin osaksi hillosokeria)
2 rkl perunajauhoja
Täytteen ainekset sekoitetaan keskenään ja kaadetaan pohjataikinan päälle. Lopusta taikinasta taputellaan kansi mustikkatäytteelle.
Mustikkakukkoa paistetaan 200 asteessa noin 40-45 min. 
Rättänä on parhaimmillaan hieman jäähtyneenä vaniljakastikeen tai vaniljajäätelön kanssa. 

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Marja-aikaan...


Kävin eilen mustikassa. Säätiedotus lupasi vasta illaksi sadetta, joten päivä oli hyödynnettävä, sillä tänään luvassa onkin taas koko päiväksi sadepisaroita....
Tämän vuoden mustikat ovat kooltaan isohkoja, varmaan sadesäillä on oma osuutensa tuohon koko-asiaan. En sinällään toivo hellekelejä, mutta josko tuota sadetta tulisi vähemmän. Kosteus sateiden jälkeen tuntuu niin inhottavalta, ja joka paikka on niin vetistä. Aurinkoa kiitos, ei hellettä olisi minun säätoiveeni loppukesäksi. 
No, jokatapauksessa illalla syötiin mustikka-mansikkamaitoa,  ja kylläpä se maistuikin hyvältä! Mustikoita on tänä vuonna kyllä niin reippaasti, että marjoja saa kyllä helposti pakastimeenkin talvea varten. Eilisen päivän tulos oli noin 10 litraa marjoja, ja kotimatkalla vielä kaksi leipäpussillista kantarelleja. "Varma" sienipaikka ei pettänyt tänään. Itseasiassa bongasin kantarellit tuolta jo viikko sitten, mutta jätin ne riskillä kasvamaan, ja näköjään riskinotto kannatti, koska siellä ne keskellä vihreää sammalta törröttivät. Sienivuodesta on odotettavissa hyvä :) 



Kesäkenkien ykkönen on tänä suvena ollut ehdottomasti kumpparit! Parasta aikaakin kumppArit ovat kuivumassa, ja kohtahan ne on vedettävä jalkoihin, jos meinaa tänn ulkona pistäytyä....voi tätä Suomen kesää.... ;)

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kahvipurkit


Voi, mitkä ihanuudet sainkaan tädiltäni! Kaksi suloista ja ajanpatinoimaa kahvipurkkia. Taas jälleen kerran voin vaan todeta, että miten pienistä jutuista voikaan tulla niin iloiseksi! Purkit on putsattu ja sijoitettu keittiön hyllylle. Monesti olen noita Pauligin kahvipurkkeja kirppareilla katsellut, mutta aina ne on vaan jääneet ostamatta. Ja nyt sitten täti tarjosi omiaan minulle. Tuota oikeanpuoleista en ole ennen nähnytkään, on kyllä söpömpi kuin tuo tuttu punainen. Nostalgisia purkkeja!

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Ale-tyynynpäälliset



H&M:n alesta löysin kaksi kivaa tyynynpäällistä. Eivät kyllä keskenään sovi sitten yhtään toisiinsa, mutta molemmista tykkään! Ja aion kyllä samalle sohvallekin ne sijoittaa. Noita eläinkuoseja olen etsimällä etsinyt pitkin kevättä ja kesää, mutta sopivia tai sopivanhintaisia en ole löytänyt. Kerrankin siis ale-ostoksilla onnisti :) 
Eläinkuosit ovat jotenkin  sympaattisia, haeskelen kettuja ja pöllöjä. Ja miksei tuokin pässi ole varsin sympaattinen :) 
Tänään sää on aikasta mainio; puolikiloinen ja +20 astetta lämpöä. Ihmisiä liikkeellä, joten täytyy liittyä heihin ja suunnata jätskille rantsuun. Ei nimittäin montaa kertaa ole tänä kesänä tarvinnut herkutella sään puolesta jätskillä (muutoin kyllä ihan kiitettävästi)...


torstai 16. heinäkuuta 2015

Terveellisiä herkkuja

Kokosin tuossa päivänä muutamana kahvipöydän koristeiksi terveellisistä herkuista tarjottavaa. Löysin Pinterestistä kivan idean koota hedelmistä ja marjoista terveellinen vaihtoehto välipalaksi tai kahvin kanssa nautittavaksi. Ideahan ei sinänsä mikään uusi ole, mutta tykkäsin tuosta täytekakun muotoon leikatusta "kakkupalasta" kootusta hedelmälautasesta, joten tottahan ideaa oli hyödynnettävä. Kokosin "kakkuuni" minivesimelonin päälle banaania, nektariinia sekä mansikkaa. Makuyhdistelmä oli toimiva. Lisäksi tarjolla oli kirsikoita. Kesä on kyllä ihan parasta aikaa juuri hedelmien, marjojen ja vihannesten suhteen. Kaikki maistuu niin paljon paremmille kuin talvi-aikaan.

Tällä hetkellä hedelmät ovat tosi maistuvia ja mehukkaita. Kotimaiset mansikat ja mustikat antavat vielä odottaa. Satokausi näyttää näillä leveysasteilla olevan viikon pari myöhässä. Kotimaisia mansikoita ei ole oikein vielä päässyt kunnolla maistamaan, saati säilömään. Samoin mustikat ovat vielä suurimmaksi osaksi raakoja, joten ensi viikko ja sitä seuraava lienevät vasta säilömisen kannalta otollisempia siihen puuhaan.





tiistai 14. heinäkuuta 2015

Siili kaverina

Meidän pihassa asuu siili!!!
Tai ainakin se käy jokailta puoli kahdeksan ja yhdeksän välillä katsastamassa, että onko päivän ruokalistasta jäänyt hälle jotakin murusia... Ja onhan se nyt siilillekin kokattava jotain, kun kerran niin uskollisesti pihapiiriin ilmestyy. 
Olen seurannut iltana muutamana siilin maailmaa, sitä kuinka se hipsuttelee kaikessa rauhassa marjapensaan alta, haistelee ilmaa kuin miettiäkseen mitähän mahtaa ruokalautaselta löytyä, kuulostelee ja oikoo jalkojaan.  Siinä se vaan on ja ihmettelee kaikessa rauhassa. Ei hössötä tai hökellä montaa asiaa yhtä aikaa, vaan keskittyy ja tarkkailee kaikessa rauhassa. Silloin tällöin menee piikkiensä suojaan, jos joku yrittää tunkea liian lähelle, mutta sitten taas pilkistää piikkikuorensa alta ja haistelee ympärilleen. Mukavan leppoisalta tuon otuksen elo näyttää.
Syksyllä pitääkin muistaa haravoida iso lehtikasa ja yrittää houkutella siili sinne talvihorrosta pitämään. Onneksi asutaan sen verran rauhallisella alueella, ettei autotie ole niin kovin vilkas. Olisi tosi sääli, jos siili-kaveri jäisi auton alle. Pitäisiköhän askarrella siilistä varoittava liikennemerkki tuohon oman pihan viereen....jossakin olen nimittäin sellaisen nähnyt....hmmmm...