Mikkeli on about puolessa välissä meiltä lähtien, kun matkustetaan pääkaupunkiseudulle. Siis oiva puolen välin taukopaikka! Niinpä kun äskettäin käväisin Helsingissä, niin eteen tupsahti Mikkelin tämänkesäinen näyttely Kenkäverossa :). Tänä kesänä Kenkäverossa on esillä satoja neulottua villasukkia. Tai ainakin likimain sata... Toinen toistaan värikkäämpiä villasukkia koristaa maalaisidyllisen Kenkäveron aitan seiniä. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja pysähdys!
Harmittavasti aika oli tauon pitämiseen varsin kortilla, koska illaksi piti ehtiä Helsinkiin, niinpä en ehtinyt kunnolla fiilistelemään näyttelyä, vaan huokailin nopeasti toinen toistaan hienompia sukkia. Kuvia yritin räpsiä itselleni inspiraatioksi ja muistutukseksi, että millaisia värejä voi ihan helposti yhdistää toisiinsa. Tuo Sukupolvien Silmukat kirjat löytyy, josta sukkia oli myös esillä.
Kenkävero on luonnonkaunis miljöö näyttelyineen, puutarhoineen, myymälöineen ja kahviloineen. Joskus pitäisi ehdottomasti suunnata pelkästään sinne, ilman kiirettä ja hössötystä matkan jatkamisesta. Myymälästä ostin pari uutta vanhan ajan kasvitaulujulistetta, joita on näkynyt useissa blogeissa tehtynä seinätauluiksi. Valinta kasviaiheiden välillä oli vaikeaa, kun mieli olisi tehnyt kaikkia. Päädyin sitten orvokki ja vokukkajulisteisiin, josta aikomus on tehdä seinätaulut.
Ohessa kuvapläjäys näyttelyn annista!
Käsillä tekemisen ihanuutta, miljoonia ideoita, yksinkertaista kauneutta ympärillä. Valmistuneita, keskeneräisyyksiä ja innostumista pienistä asioista niistä on tämä blogi tehty.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2015
maanantai 6. heinäkuuta 2015
DIY Kangastaulu
Moneen kertaan olen hehkuttanut kirppiksiä, niin aion tehdä nytkin. Löysin nimittäin kesäkuun alun torikirppikseltä kivannäköisen ja kokoisen palan Marimekon Nuuk- merkkistä kangasta. Mielessäni on pidemmän aikaa pyörinyt visio kangastaulusta oman työhuoneen seinälle. Kangas siis suorastaan tupsahti eteen, joten pakkohan se oli 5 euron hintaan kotiuttaa. En aikaisemmin ole kiinnittänyt tähän kuosiin sen enempää huomiota, mutta koska myytävänä oli vain yksi pala tuota kuviota, niin se näyttikin tosi kivalle. Värit on kirkkaita, ja jotenkin kangas on mielestäni satumaisen kaunis.
Taulun kehyksiä tulikin sitten vatuloitua kauemmin; mietin taululistoista tehtyä kehikkoa, mutta siihen olisin tarvinnut hankkia vahvan nitojan. Netin avustuksella hoksasin sitten, että canvastaulun pohjaan saa helposti ja yksinkertaisesti pingotettua kankaan, joten pikavisiitti Clas Ohlsonille ja sieltä sopiva taulupohja mukaan.
Ja loppu olikin simppeliä; kankaan silitys, ja aina vastapuolelta pitkillä nastoilla kankaan kiinnitystä taulupohjaan sekä lopuksi rautalankasysteemi taakse ripustamista varten. Helppoa, nopeaa ja mukavaa hommaa!
Ja tällainen siitä tuli:
Pitää jatkossakin pitää silmänsä auki, kun kesäisiä kirppiksiä kiertelee. Kesäkirppiksiltä sattuu aina silloin tällöin tekemään kivoja löytöjä, ja kesä on mitä mainiointa aikaa itse tuunailemiseen. Itse tuunailtuja tauluideoita pyörii mielessä lisääkin, joten saapas nähdä syntyykö niistä jotain kodin seiniä koristamaan.... :)
Taulun kehyksiä tulikin sitten vatuloitua kauemmin; mietin taululistoista tehtyä kehikkoa, mutta siihen olisin tarvinnut hankkia vahvan nitojan. Netin avustuksella hoksasin sitten, että canvastaulun pohjaan saa helposti ja yksinkertaisesti pingotettua kankaan, joten pikavisiitti Clas Ohlsonille ja sieltä sopiva taulupohja mukaan.
Ja loppu olikin simppeliä; kankaan silitys, ja aina vastapuolelta pitkillä nastoilla kankaan kiinnitystä taulupohjaan sekä lopuksi rautalankasysteemi taakse ripustamista varten. Helppoa, nopeaa ja mukavaa hommaa!
Ja tällainen siitä tuli:
Pitää jatkossakin pitää silmänsä auki, kun kesäisiä kirppiksiä kiertelee. Kesäkirppiksiltä sattuu aina silloin tällöin tekemään kivoja löytöjä, ja kesä on mitä mainiointa aikaa itse tuunailemiseen. Itse tuunailtuja tauluideoita pyörii mielessä lisääkin, joten saapas nähdä syntyykö niistä jotain kodin seiniä koristamaan.... :)
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
Miun pionit
Vihdoinkin viikonlopun aikana ne aukesivat! Pionit nimittäin. Olen ihastellut ja ihastellut ja ihastelemasta ihasteltuani ihastellut kukkaan puhjenneita pioneita. En tiedä sen enempää pionien nimistä, mutta kauniin värisiä ja huumaavan tuoksuvia ne ovat. Ensimmäiset "omat" pionit nimittäin! Ihastuin varsinaisesti pioneihin muutama vuosi sitten kasvitieteellisessä puutarhassa, ja siitä lähtien olen kiinnittänyt huomiotani aina pihojen ja puistojen pioni-aarteisiin. Nyt sitten saan ihastella noita ihanuuksia omassa pihassa. <3
Eilen ja perjantaina oli lämmintä, jopa helteistä. Tänään on kuitenkin palattu tämän kesän "normaaliin" keliin; tuulista ja reilut 15 astetta lämpöä. Perjantain helle tuntui niin kesäiseltä, mutta ei eipä enää... No, kasvit ei ainakaan nuupahda hetkessä pihalla ja onneksi ainakaan nyt ei sada, joten onhan tässä kelissä positiivisiakin puolia. Tänään ajattelin säilöä raparpeja, en ole vielä raaskinut katkoa noita, mutta nyt lienee jo korkea aika. Eilen Kuopion reissulta tarttui mukaan kivoja pakastuspusseja Ikeasta, niissä on "vetoketju"! Kelpaa talvella avata ja sulkea! :)
Eilen ja perjantaina oli lämmintä, jopa helteistä. Tänään on kuitenkin palattu tämän kesän "normaaliin" keliin; tuulista ja reilut 15 astetta lämpöä. Perjantain helle tuntui niin kesäiseltä, mutta ei eipä enää... No, kasvit ei ainakaan nuupahda hetkessä pihalla ja onneksi ainakaan nyt ei sada, joten onhan tässä kelissä positiivisiakin puolia. Tänään ajattelin säilöä raparpeja, en ole vielä raaskinut katkoa noita, mutta nyt lienee jo korkea aika. Eilen Kuopion reissulta tarttui mukaan kivoja pakastuspusseja Ikeasta, niissä on "vetoketju"! Kelpaa talvella avata ja sulkea! :)
torstai 25. kesäkuuta 2015
Herajärven kierroksella
Viikko takaperin olin valloittamassa Kolia! Tarkemmin sanottuna tein kahden päivän ja hänen yön reissun Kolille, jossa vaelsin yhteensä noin 40 kilometriä. Herajärven kierros on suhteellisen haastava maastoltaan, mutta ei mahdoton. En ole sen kummemmin "vaeltajatyyppi" , mutta tykkään liikkua luonnossa ja ehkä vähän haastaa itse itseäni... Idea vaelluksesta syntyi oikeastaan aika ex tempore, koska kesä on antanut odottaa itseään ( eikä siis helteistä ole ollut tietoakaan) on sää mitä otollisin juuri vaeltamiseen. Kamat rinkkaan ja menoksi! Olennaista on hyvät ja asiaan sopivat kengät, sillä jos kengät ovat huonot tai eivät vaelluksen tarkoitetut on käveleminen välillä kivikossa välillä kanervikossa suht haasteellista. Hyviä vaeltamiseen tarkoitettuja jalkineita ei voi koskaan korostaa liikaa, kun kyse on useammasta kymmenestä kilometristä.
Lähdin reissuun Kolin huipulta, ja siitä reitti jatkui vaihtelevassa maastossa kohti Kiviniemen laavua, jossa olin yötä. Ensimmäisenä päivänä matkaa taittui noin 18 kilometriä sopivasti taukoja pitkin päivää. Illalla maistui retkieväs ja sauna. Oli nimittäin yllätys, että Kiviniemen laavulla oli yleisessä käytössä oleva sauna, ja mahdollisuus saunomiseen sekä uimiseen. En kyllä tohtinut tai jaksanut uida, mutta sauna oli kyllä sitäkin nautinnollisempaa. Nukkumista häiritsi hieman muutama (?) itikka mutta toisaalta itikat oli etukäteen tiedossa, joten asenne ratkaisi tässäkin....
Kokonaisuutena huikea reissu! Vaikka jossakin kohdin rinkka painoi selkää, itikat hyökkäsivät, ja loppukilometreilla kengät hankasivat, niin mukavaa oli! Herajärven kierrosta voin suositella jokaiselle, joka tykkää luonnossa liikkumisesta ja hiukan extreme-henkisestä seikkailusta!
Lähdin reissuun Kolin huipulta, ja siitä reitti jatkui vaihtelevassa maastossa kohti Kiviniemen laavua, jossa olin yötä. Ensimmäisenä päivänä matkaa taittui noin 18 kilometriä sopivasti taukoja pitkin päivää. Illalla maistui retkieväs ja sauna. Oli nimittäin yllätys, että Kiviniemen laavulla oli yleisessä käytössä oleva sauna, ja mahdollisuus saunomiseen sekä uimiseen. En kyllä tohtinut tai jaksanut uida, mutta sauna oli kyllä sitäkin nautinnollisempaa. Nukkumista häiritsi hieman muutama (?) itikka mutta toisaalta itikat oli etukäteen tiedossa, joten asenne ratkaisi tässäkin....
Kokonaisuutena huikea reissu! Vaikka jossakin kohdin rinkka painoi selkää, itikat hyökkäsivät, ja loppukilometreilla kengät hankasivat, niin mukavaa oli! Herajärven kierrosta voin suositella jokaiselle, joka tykkää luonnossa liikkumisesta ja hiukan extreme-henkisestä seikkailusta!
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Homemade Jätskiä!
Netissä on pyörinyt lukuisia eri variaatioita itsetehdystä jäätelöstä. Kommentit ja suosittelut saivat minutkin kokeilemaan vispikerman ja kondensoidun maidon yhdistelmää. Jäätelö on tosi helppotekoinen ja voin sanoa, että erittäin hyvänmakuista. Tein jäätelön seuraavalla ohjeella:
6dl vispikermaa
1tlk kondensoitua maitoa
vajaa dl glukoosisiirappia
Vispikerma vatkataan vaahdoksi ja vaahtoon lisätään kondensoitua maito. Lopuksi seokseen lisätään glukoosisiirappia. Tämä on siis jäätelön peruspohja, johon sitten lisätään "makuja". Itse kokeilin, minttusuklaa rouhetta ja minttuaromia. Toiseen makuun laitoin lakritsakastiketta, ja kolmanteen mansikkajellyä. Sitten vaan pakastimeen noin vuorokaudeksi ja makunautinto on taattu!
perjantai 19. kesäkuuta 2015
Mittumaari!
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Tove Jansson
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Tove Jansson
maanantai 15. kesäkuuta 2015
Punakanelin istutuspuuhissa
"Vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun."
Näin on Martti Luther sanonut, joskus keskiajan loppupuolella, uskonpuhdistuksen alussa, 1500-luvun Saksassa. Lieneekö Luther ennakoinut pöytäpuheissaan katolisen kirkon romahdusta ja uuden aikakauden koittamista, mutta viisaasti on kaveri asioita pohtinut!
Lutherin lause konkretisoitui loman alussa pari viikkoa sitten, kun sain jäähyväislahjaksi viideltätoista nuorelta Punakaneli-merkkisen omenapuun taimen. Nuoret halusivat jättää itsestään muiston, ja mikä ihan paras idea heillä oli syntynytkin, omenapuu! Olin suorastaan liikuttunut nuorten kekseliäisyydestä, yhteisestä ideasta sekä sanoista, jotka he liittivät puulahjaan.
Puun istuttaminen olikin sitten jo eri juttu. Nimittäin en ole ennen istuttanut puita, en edes marjapensasta, joten apuja ja neuvoja oli kyseltävä ja netistäkin selailin ammattilaisten ohjeita. Koska meidän pihalla kasvaa jo entuudestaan kaksi isohkoa omenapuuta, järkeilin, että pölyttymisen ja maaperän takia on varmaan järkevää istuttaa taimi johonkin lähelle.
No, sitten vaan ohjeiden mukaan isoa kuoppaa pihamaalle kaivamaan, puutarhamultaa pari säkillistä ja puu kuoppaan noköttämään. Suunnilleen näin se meni. Yritin varovasti "oikoa" puun juuria, että juuret saisivat kasvutilaa maassa ja etteivät lähtisi kasvamaan korkkiruuvimaisesti. Netin ohjeiden mukaan puuta pitää ensimmäisenä kesänä kastella kovasti. Pelkkä luonnon oma kastelu ei riitä.Siis taivaalta koko ajan tuleva vesisadeko ei muka riitä!? Tuntuu hassulta kastella vielä erikseen, mutta katsotaan nyt. Vettä nimittäin on muistanut sadella ihan kiitettävästi nyt kesäkuussa.
Vanhemmissa omenapuissa oli ihan mukavasti kukkia, toivottavasti viileistä keleistä huolimatta myös pörriäisiä piisasi tarpeeksi. Nyt kukkiminen alkaa olla jo loppusuoralla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)