Räsymatot

Sainpas kuin sainkin vihdoin ja viimein omat räsymattosukkani valmiiksi! Ja sopivasti syksyn kylmetessä nuo valmistuivat. Ihailin pitkin kesää Facebookin Voihan villasukka-ryhmässä villasukkavillitykseksi noussutta räsymattoteemaa. Seiska veikan raitalangoilla neulotut sukat ovat yksinkertaisuudessaan tosi kauniit ja jokainen raitaväri yhdistettynä toiseen raitaan kerrassaan uniikki. Oikeastaan suurin haaste näissä sukissa oli juuri raitakerien valinta. Jokainen raita kun näyttää sopivan kaikkien kanssa, ja lopputulos on täysin jotain muuta kun mitä etukäteen on ajatellut. 

Lankaa jäi jäljelle, joten ainakin tuosta sateenkaarenvärisestä kerästä saa vielä toiset sukat. Hmm, minkähän raidan sitä laittaisi kaveriksi? Paljon on kyllä projekteja tehtävänä. Ja uuttakin aion kokeilla...ilmoittauduin tilkkutyökurssille!!!! Jokohan pitkäaikainen haave oman tilkkupeittoa tekemisestä vihdoin tänä syksynä toteutuu? :) :) 

Syksyistä on

 On se vaan uskottava, että syksy on tullut. Aamuisin on hämärää, tänä aamuna sumuista, vettä tihuuttaa ja tuuli huuhtelee takin liepeitä. Vielä sentään uskaltauduin töihin ilman sukkia, mutta villatakki oli harteille kaivettava.

Kantarellikuvat ovat muistoja muutaman viikon takaa. Nyt metsä on ammottanut tyhjyyttään...mikä oikku lienee sinne tullut, sienen sientä ei ole syyskuun alun jälkeen ollut (vaikka sadetta on saatu)...

 Pihalla sentään joku jaksaa vielä kukkia. Muutamia pelargoneja olen kantanut sisälle, ja muutaman kesäkukka-amppelin heitin kompostiin. Samettikukat ovat tyytyväisiä, ilmeisesti pimenevät illat eivät noita haittaa.

Luulin viileän kesän vaikuttaneen tomaattisatoon, mutta nyt näyttää ihan kohtuulliselta heidänkin kohdallaan. Ulkona kesänsä viettäneet amppelitomaatit antavat satoa, tosin vihreitäkin joukossa on runsaasti. Joutuu varmaan viimevuotiseen tapaan virittelemään sisätiloihin noita kypsymään jahka yöpakkasia alkaa  esiintyä.

Nyt kohti uutta viikkoa. Se onkin viimeinen kokonainen syyskuun viikko. Ensi viikolla onkin jo lokakuu! Kuu, joka tuo tullessaan ainakin viikonmittaisen huilin loman muodossa :)

Muumimuki poikineen

 Olipa löytöjen löytö ja ihanuuksien ihanuus, kun vierailin taannoin Keskisen Kyläkaupalla Tuurissa. Siellä on nimittäin näytillä Vesa Keskisen Muumimukikokoelma, ja kylläpä se olikin vaikuttava. Erityisesti nuo vanhemmat ja harvinaisemmat mukit olivat ihastuttavia. Oma muumimukikokoelma on huomattavasti pienempi, eikä todellakaan sisällä harvinaisuuksia. Ai, niin paitsi "rillimukin" onnistuin muutama vuosi takaperin hankkimaan ihan sattumalta. En kyllä silloin vielä osannut arvata, millaisesta "harvinaisuudesta" on kyse, lähinnä itseäni ihastutti kiva, pieni yksityiskohta mukin sisäpinnalla. 

Omat muumimukini ovat käyttömukeja (paitsi rillimuki!). Tykkään tosi paljon, kun aamulla voin valita fiiliksen mukaan jonkin tutun muumihahmon kahviseuraksi :)

Muumeissa on vain se jokin... Ihailen netissä noita harvinaisuuksia, mutta en olisi valmis maksamaan mukeista kymmeniä, jopa satoja euroja. Kirppareita kiertäessäni tsekkaan kyllä aina muumimukit, jos niitä tarjolla on ja tänä kesänä kyllä satuinkin löytämään jo tuotannosta poistuneen keltaisen Niiskuneitimukin. Niiskuneiti vaihtoi omistajaa kahdeksalla eurolla, mielestäni ei todellakaan paha hinta :) Mikäli tälläisiä löytöjä osuisi kohdalle, niin olisipas se sattuma!

Sukkien lumoissa

Pitihän minunkin saada, kun niin monella on täällä blogimaailmassa vilahtanut upouusi Tiina Kaarelan Puikkomaisterin sukkakirja. Kirja on täynnään upeita villasukkia. Niin upeita, että ensivilkaisulla saattoi vaan huokaista niiden värien ja kuvioiden kauneutta. 

Nyt pitäisi uskaltaa laittaa puikoille joku malli! Haasteellisiltahan nuo vaikuttaa, mutta on ne kyllä varmaan sen väärti. 

Onneksi ilmat ovat syksyisempään suuntaan menossa, kuulaita aamuja ja pimeneviä iltoja. Oikein hyvä aika kaivaa villalangat esille ja ryhtyä suunnittelemaan tulevia sukkaprojekteja.