Herajärven kierroksella

Viikko takaperin olin valloittamassa Kolia! Tarkemmin sanottuna tein kahden päivän ja hänen yön reissun Kolille, jossa vaelsin yhteensä noin 40 kilometriä. Herajärven kierros on suhteellisen haastava maastoltaan, mutta ei mahdoton. En ole sen kummemmin "vaeltajatyyppi" , mutta tykkään liikkua luonnossa ja ehkä vähän haastaa itse itseäni... Idea vaelluksesta syntyi oikeastaan aika ex tempore, koska kesä on antanut odottaa itseään ( eikä siis helteistä ole ollut tietoakaan) on sää mitä otollisin juuri vaeltamiseen. Kamat rinkkaan ja menoksi! Olennaista on hyvät ja asiaan sopivat kengät, sillä jos kengät ovat huonot tai eivät vaelluksen tarkoitetut on käveleminen välillä kivikossa välillä kanervikossa suht haasteellista. Hyviä vaeltamiseen tarkoitettuja jalkineita ei voi koskaan korostaa liikaa, kun kyse on useammasta kymmenestä kilometristä.

Lähdin reissuun Kolin huipulta, ja siitä reitti jatkui vaihtelevassa maastossa kohti Kiviniemen laavua, jossa olin yötä.  Ensimmäisenä päivänä matkaa taittui noin 18 kilometriä sopivasti taukoja pitkin päivää. Illalla maistui retkieväs ja sauna. Oli nimittäin yllätys, että Kiviniemen laavulla oli yleisessä käytössä oleva sauna, ja mahdollisuus saunomiseen sekä uimiseen. En kyllä tohtinut tai jaksanut uida, mutta sauna oli kyllä sitäkin nautinnollisempaa. Nukkumista häiritsi hieman muutama (?) itikka mutta toisaalta itikat oli etukäteen tiedossa, joten asenne ratkaisi tässäkin....

Kokonaisuutena huikea reissu! Vaikka jossakin kohdin rinkka painoi selkää, itikat hyökkäsivät, ja loppukilometreilla kengät hankasivat, niin mukavaa oli! Herajärven kierrosta voin suositella jokaiselle, joka tykkää luonnossa liikkumisesta ja hiukan extreme-henkisestä seikkailusta!

Homemade Jätskiä!

Netissä on pyörinyt lukuisia eri variaatioita itsetehdystä jäätelöstä. Kommentit ja suosittelut saivat minutkin kokeilemaan vispikerman ja kondensoidun maidon yhdistelmää. Jäätelö on tosi helppotekoinen ja voin sanoa, että erittäin hyvänmakuista. Tein jäätelön seuraavalla ohjeella:

6dl vispikermaa

1tlk kondensoitua maitoa

vajaa dl glukoosisiirappia

Vispikerma vatkataan vaahdoksi ja vaahtoon lisätään kondensoitua maito. Lopuksi seokseen lisätään glukoosisiirappia. Tämä on siis jäätelön peruspohja, johon sitten lisätään "makuja". Itse kokeilin, minttusuklaa rouhetta ja minttuaromia. Toiseen makuun laitoin lakritsakastiketta, ja kolmanteen mansikkajellyä. Sitten vaan pakastimeen noin vuorokaudeksi ja makunautinto on taattu! 

Mittumaari!

 

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Tove Jansson

 

 

Punakanelin istutuspuuhissa

"Vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun."

 Näin on Martti Luther sanonut, joskus keskiajan loppupuolella, uskonpuhdistuksen alussa, 1500-luvun Saksassa. Lieneekö Luther ennakoinut pöytäpuheissaan katolisen kirkon romahdusta ja uuden aikakauden koittamista, mutta viisaasti on kaveri asioita pohtinut!

Lutherin lause konkretisoitui loman alussa pari viikkoa sitten, kun sain jäähyväislahjaksi viideltätoista nuorelta Punakaneli-merkkisen omenapuun taimen. Nuoret halusivat jättää itsestään muiston, ja mikä ihan paras idea heillä oli syntynytkin, omenapuu! Olin suorastaan liikuttunut nuorten kekseliäisyydestä, yhteisestä ideasta sekä sanoista, jotka he liittivät puulahjaan.

Puun istuttaminen olikin sitten jo eri juttu. Nimittäin en ole ennen istuttanut puita, en edes marjapensasta, joten apuja ja neuvoja oli kyseltävä ja netistäkin selailin ammattilaisten ohjeita. Koska meidän pihalla kasvaa jo entuudestaan kaksi isohkoa omenapuuta, järkeilin, että pölyttymisen ja maaperän takia on varmaan järkevää istuttaa taimi johonkin lähelle. 

No, sitten vaan ohjeiden mukaan isoa kuoppaa pihamaalle kaivamaan, puutarhamultaa pari säkillistä ja puu kuoppaan noköttämään. Suunnilleen näin se meni. Yritin varovasti "oikoa" puun juuria, että juuret saisivat kasvutilaa maassa ja etteivät lähtisi kasvamaan korkkiruuvimaisesti. Netin ohjeiden mukaan puuta pitää ensimmäisenä kesänä kastella kovasti. Pelkkä luonnon oma kastelu ei riitä.Siis taivaalta koko ajan tuleva vesisadeko ei muka riitä!? Tuntuu hassulta kastella vielä erikseen, mutta katsotaan nyt. Vettä nimittäin on muistanut sadella ihan kiitettävästi nyt kesäkuussa.

No, nähtäväksi jää miten istutustöissäni onnistuin. Toivottavasti joku päivä saan puustani ainakin sen 15 omenaa...

Vanhemmissa omenapuissa oli ihan mukavasti kukkia, toivottavasti viileistä keleistä huolimatta myös pörriäisiä piisasi tarpeeksi. Nyt kukkiminen alkaa olla jo loppusuoralla.

Orvokkien monet kasvot

Olen aivan ihastunut orvokkeihin! Tiesittekös, että orvokit ovat aina uniikkikappaleita? Kahta samanlaista orvokkia ei ole. 

Orvokin herkkyys, terälehtien muoto ja ennenkaikkea värit! Niissä on sitä jotain. Tuijottelen pihalla päivittäin orvokkejani. Ihastelen niitä ja löydän aina uuden värin ja väriyhdistelmän. Jaksan hämmästyä yhä uudelleen ja uudelleen joka kerta. 

Aim in laav!