Porkkanat laariin

Tänään siivoilin kasvihuonetta ja keräsin porkkanoita. Täällä on jo sen verran kylmä sekä päivällä että yöllä, että tomaatit eivät kypsy ilman keinotekoista lämmitystä. Niinpä ajattelin, että keräilen vihreät tomaatit sisälle ja kokeilen josko saisin ne kypsymään sisällä sanomalehden välissä. Vihreitä tomaatteja tuli kolme laatikollista, joten kypsytettäviä riittää. Jotain maukasta säilykejuttua noista voisi tehdä mikäli punastuvat eivätkä hapannu.

Porkkanoitakin tuli ihan mukavasti, ensi kesänä täytyy vaan muistaa harventaa suuremmalla kädellä... Porkkanat, joiden väli toisiin oli yli viisi senttiä, ovat selkeästi tanakoita, mutta "vierivieri" porkkanat taasen ruipeloita. Maultaan porkkanat ovat hyvin makeita, ja nuo menevätkin ihan napostellessa tuoreeltaan.

Näin se vaan viikonloppu taas vierähti, ja ensi viikolla ollaan jo lokakuussa. Lokakuu tietää ainakin syyslomaa, joten sitä kohden...

Talvi käväisi

Eilen ja toissapäivänä meillä vieraili talvi. Vettä, räntää ja lunta satoi koko vuorokauden ajan. Tuulikin vihmoi pohjoisesta, joten ensikosketus talveen saatiin kerralla.  Tänä aamuna lumi oli jo lähes sulanut ja lämpöasteitakin reippaasti yli viisi. Lämmön muuten huomaa heti, kun astuu ulos koiran kanssa ulko-ovesta. Koirakin tuntui ihmettelevän aikaista talven tuloa, ja tänä aamuna kun lunta ei ollutkaan, niin aamulenkki tuntui perussyksyltä.

Voi, kumpa syksyn lämpö ja kuivuus palaisi vielä. Talven pimeyttä ja kylmyyttä ehtii vielä olla, mutta syksyn raikkaus jäi liian vähälle, jos nyt jo pitää orientoitua talveen...

Kässärintamalla ei mitään uutta. Tai no, jos mosaiikkitekniikalla tehtyä pannunalustaa ei lasketa, niin hommat ovat olleet aika vähällä. Kiire tuntuu painavan, ja kaikki on niin keskeneräistä...

Vietävän hyvä retkeilysää!

Aamu, jolloin oli ihan pakko päästä ulkoilemaan. Eilinen koulutuspäivä vei veronsa, joten tänä aamuna tuntui siltä, ettei viikonloppua ole ollutkaan. Onneksi sentään sunnuntai ja mitään erikoista suunniteltua ohjelmaa.Ja kerta sääkin vielä syyskesäisen lämmin, niin eipä muuta kuin menoksi. Retken varustuksena sanko puolukoille ja kori sienille. Optimistinen ajatus oli löytää muutama tatti ja puolukkapuuromarjat. Ja optimismi palkittiin; metsästä löytyi muutama herkkutatti ja sankollinen puolukoita. Puolukoita olisi ollut vaikka miten paljon kerättäväksi. Ja ihmeellistä, ettei muita kulkijoita näkynyt missään ;)

Luonto on kaunis, metsä henkii vielä viimeisiä syyskesän tuoksuja, mutta selkeästi sekin valmistautuu talven odotukseen. Puiden lehdet alkavat olla keltaisia,  ja tuulenpuuska varisuttaa lehtiä.

Retken parasta antia on tietysti evästauko. Miten se nälkä aina yllättääkin, ja ulkona kahvi  ja leipä maistuu kerrassaan herkulliselle :)

Nyt on tankattu metsän energiaa taas tulevalle viikolle. Ja energiaa ilmeisesti tarvitaankin, koska ilman on ennustettu kylmenevän huomattavan paljon... Tänne itään on jopa väläytetty räntäsadetta ja ainakin yöpakkasia on tiedossa. No, kohtahan on jo lokakuu, joten kai se vaan on ajatuksen tasolla siirryttävä vuodenajoissa eteenpäin.

Herkkuillallinen

"Omasta maasta" -teema sai tässä vähän aika sitten jatkoa herkkuillallisen muodossa. Salaatissa ainoastaan vuohenjuusto ja siemenet ovat kaupasta, kaikki muu on itse kasvatettua tai itsepoimittua. Lisukkeena uunitomaatit, joiden täytteenä juustoa ja jauhelihaa (kaupasta) sekä kesäkurpitsaa. Kerrassaan herkullista!

Kori

Viime kirpparireissulta mukaan tarttui alunperin sinisenharmaa pajukori. Väri ei kuitenkaan miellyttänyt sitten yhtään, ja niinpä kori päätyikin tuunattavaksi. Valkoinen maali löytyi komerosta, joten ei kun vaan sivellin käteen ja hommiin. Maalasin korin puoli huolimattomasti, koska huomasin että siniharmaa yhdistettynä valkoiseen antaa jotenkin kivan kontrastin. Maalaushomma oli kiva tehdä ulkona, syyskesän auringonsäteet lämmittivät ja maalatessa sai sutia ihan kunnolla, eikä roiskeista tarvinnut huolehtia :)

Kori hakee vielä paikkaansa, mutta lehtikori tai lankakori siitä todennäköisesti tulee.
Tänään markkinoilla vilkaisin myynnissä olleita samantyyppisiä koreja, ja onnittelin itseäni, sillä uudet korit maksoivat 15 eurosta ylöspäin, ja kirpparilla maksoin korista  kokonaiset neljä euroa! Selvää säästöä siis!!

Muumilaatat

Tässä ne nyt on kaikkien Muumifanien ehdoton keräilykohde:  Arabian Muumi-seinälaatat.

Kiva idea (vaikkakin aika kallis ;)) Arabialta tuoda 13 erilaista muumihahmoa seinälaattoina markkinoille puolen vuoden välein viidessä jaksossa. Nyt julkaistut Muumimamma ja Muumipappa aloittavat koristepuun rakentumisen. Luin laatoista jo elokuussa ja ihastuin laatta-ideaan heti. Näen jo mielessäni seinänkin, johon kokoan oman muumipuuni. Tämänhetkinen kotini se ei ole, vaan jossain muualla  :).

Muumit jaksavat ilahduttaa aina vaan ja tämänkin puun teema on muumimaiseen tyyliin paljon syvempi kuin pelkkä koriste. Olen lukenut kesän aikana Tove Janssonin  tuotannosta mm. Kesäkirja-nimisen teoksen, joka kertoo kolmen eri sukupolven tarinaa kesäisellä Suomenlahden saarella. Kesäkirjassa Jansson kirjoittaa ihmisen elämänkaaren elämänmyönteisellä, osin vakavallakin otteella, säilyttäen lämpimän elämäntunteen koko kertomuksen ajan. Voin suositella kirjaa lukukokemukseksi.

 

Löysin jo keväällä kirpparilta satsin Muumikirjoja, ja nekin ovat olleet ahkeran lukemisen alla kesällä. Erityisesti Näkymätön lapsi kolahti. Jansson kirjoittaa vähäeleisesti ja jättää lukijalle paljon pohdiskeltavaa. Tykkään tosi paljon Tove Janssonin tyylistä. Seuraavaksi aion lukea Tove Janssonin elämäkerran. Harmittaa, kun en ehtinyt Tove Janssonin näyttelyyn Ateneumiin, ja taitaa Muumimukienkin näyttely sulkeutua ennen kuin Helsinkiin seuraavan kerran on reissua.

Satopitsa

Päätin tehdä iltapalaksi pitsaa teemalla "oman maan antimet ja itse kerätyt".

Ainoastaan kinkkusuikaleet pohjan lisäksi on kaupasta hankittu, muuten täytteet löytyivät kasvihuoneesta ja lähimetsästä. Kantarellit ovat herkkuja, ja aina ei jaksa syödä kantarellikeittoa tai -kastiketta, joten päätin kokeilla niitä pitsaan. Ja pitsaanhan ne sopivat todella hyvin. Laitoin sienet tuoreena, en käyttänyt paistinpannun kautta. Pitsasta tuli sopivan kostea, ei liian märkä, vaikka tuoreet sienet ja tomaatit varmasti vettä runsaasti sisältävätkin. Sienten ja tomaattien lisäksi täytteessä on mukana omia paprikoita. Paistamisen jälkeen lisäsin vielä babyleaf-salaattisekoitusta, omasta maasta nekin, of course :)

On tämä syksyn aika kyllä varsin mukavaa, kun herkkuja on saatavilla läheltä ja helposti. Naapurista hain omenoita, ja noistakin täytyy keksiä jotain hyvää. Nyt omenia on tullut vaan rouskuteltua tuoreena, mutta vaniljakastike odottaa jääkaapissa omppupiirakkaa :)